Tervetuloa Satuni-blogiin – esittelyssä psykologi Anne Tiihonen

Hei vaan täältä uunituoreen Satuni-blogin parista!

Nimeni on Anne Tiihonen ja olen Satuni-tiimin uusin vahvistus ja tämän blogin kirjoittaja. Olen kahden pienen lapsen äiti, ja kotiarkeni koostuu paljolti lohikäärme-, juna- ja kotileikeistä, sylittelystä ja silittelystä, sotkuista ja itkuista, satuhetkistä, riemusta ja joskus riidoistakin – sekä tietysti rakkaudesta. Suloisesta sekamelskasta, kuten ruuhkavuosissa usein.

Ammatiltani olen psykologi. Työurani varrella olen saanut kohdata lukuisia lapsia ja nuoria ja perheitä, ja kulkea hetken matkaa heidän rinnallaan. Ihmisten elämänpolkujen seuraaminen lähietäisyydeltä on tuntunut etuoikeudelta, ja monet kohtaamiset jääneet sydämeen.

Oman äitiyden myötä ammatillinen kiinnostukseni on kohdistunut yhä enemmän lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen ja suotuisan kehityksen tukemiseen. Lapsen hyvän kasvun perustana on vanhemmuus, jota on tärkeää vahvistaa ja tukea kaikin mahdollisin keinoin. Tässä ajassa moni vanhempi kokee epävarmuutta ja uupumustakin navigoidessaan arjen tuulisilla merillä. Kaiken keskellä toivoisin jokaisen vanhemman voivan aika ajoin pysähtyä ja todeta itselleen: ”minä riitän” ja ”olen paras mahdollinen vanhempi juuri tälle lapselle”. Toisaalta myös: ”saan opetella ja oppia lisää, sekä itsestäni että vanhemmuudesta”.

Työ- ja äitiroolin takana olen herkkä tuntija ja kokija, ja opettelen jatkuvasti palaamaan tuohon herkkyyteeni hektisen arjen keskellä. Todellisen voimani saan pienistä asioista. Rakastan saunan lämpöä, metsän tuoksua ja järviveteen pulahtamista (olen sisämaan lapsi!). Lapsen lämpö sylissä, kardemumman tuoksu sekä haavanlehtien havina tuulessa saavat hermosoluni hykertelemään onnesta.

Rakastan lukemista, kirjoja ja tarinoita. Tarinoihin uppoutuminen lumosi minut jo pienenä, ja koululaisena kannoin viikoittain kirjastosta kotiin repullisen kirjoja. Alakoulussa kirjoitin omia tarinoita. Joskus jouduin pyytämään opettajalta toisen kirjoitelmavihon, kun keksimäni tarina paisui ja ensimmäisestä vihkosta loppuivat sivut kesken. Tarinat ovat olleet oma supervoimani lapsuudesta aikuisuuteen asti. Edelleen luen paljon sekä itsekseni että yhdessä lasten kanssa.

Yhteistyöni Satunin kanssa mahdollistaa kahden intohimoni yhdistämisen: tarinoiden maailman ja ihmismielen tutkiskelun. Nykyteknologia avartaa mahdollisuuksia rakentaa tarinankerrontaa jokaisen lapsen ainutlaatuisesta kokemusmaailmasta käsin. Satunin kantavana ajatuksena on, että jokainen lapsi saisi tuntea itsensä sankariksi. On upeaa saada olla Satunin mukana luomassa uudenlaista, turvallista ja luotettavaa välinettä perheiden johdattamiseksi sadun ja tarinoiden maailmaan.

Satuni-yhteistyön myötä kirjoitan tässä blogissa vanhemmuuden sekä lapsen kehityksen ja tunnetaitojen teemoista. Ensimmäinen tekstini käsittelee arkisten vuorovaikutushetkien merkitystä. Osittain kirjoitus on saanut innoituksensa omista tuntemuksistani lapsiperheen arjessa, kuten varmasti moni tulevistakin teksteistäni. Toivon voivani tarjota lukijalle sekä ajankohtaista tietoa, samastumispintaa että hengähdyshetkiä vanhemmuuden pyörteisiin. Otan mielelläni vastaan palautetta ja toiveita tulevien blogikirjoitusten aiheista!

Taianomaisia oivaltamisen hetkiä Satuni-blogin parissa!